Rahapolitiikan säännöllä tarkoitetaan nykyään yleisesti ennakkoon ilmoitettua tapaa, jolla keskuspankki reagoi rahapolitiikan instrumentillaan talouden tilan muutoksiin.Rahapolitiikan sääntöjä koskevassa tutkimuksessa on pyritty selvittämään ensinnäkin, voitaisiinko eri maissa harjoitettua rahapolitiikkaa ylipäätänsä kuvata säännöllä ja minkätyyppiset säännöt soveltuisivat parhaiten kuvaamaan eri maiden rahapolitiikkaa.Toisaalta mallisimulointien avulla on pyritty etsimään optimaalisia rahapolitiikan sääntöjä, jotka tuottaisivat pienimmän tuotannon ja inflaation vaihtelun käytetyn mallin ja säännön puitteissa, sekä sääntöjä, jotka toimisivat hyvin useissa erilaisissa malleissa.Taustalla näissä tutkimuksissa on oletus, että säännön käyttö päätöksenteon tukena voisi johtaa tasapainoisempaan talouden kehitykseen kuin harkinnanvarainen politiikka.Tässä selvityksessä esitellään viimeaikaisen sääntötutkimuksen tuloksia.Tutkimustulosten mukaan usean maan rahapolitiikka on viimeisen runsaan kymmenen vuoden aikana ollut siinä määrin systemaattista, että sitä voidaan melko hyvin kuvata yksinkertaisella Taylorin korkosäännöllä, jossa lyhyen nimelliskoron määräytymiseen vaikuttavat inflaation ja tuotannon poikkeamat niille asetetuista tavoitteista.Eräissä tapauksissa yksinkertaisen säännön toimivuutta on parantanut, jos siihen on lisätty koron asteittaista sopeutumista kuvaava muuttuja tai valuuttakurssikehityksen huomioon ottava termi.Yksinkertaiset Taylorin säännön tapaiset muutaman muuttujan säännöt toimivat tulosten mukaan hyvin myös optimaalisiin sääntöihin nähden.Suomen aineistolla tehty testaus osoittaa, että Suomen rahamarkkinoiden liberalisoinnin jälkeistä rahapolitiikkaa ei voida varsinkaan 1990-luvun alun syvän laman, valuuttakriisin ja kiinteän kurssitavoitteen aikana kuvata yksinkertaisella Taylorin säännöllä.
