Selvityksessä tarkastellaan uusien protektionististen toimien käyttöä, niiden perusteluja ja vaikutuksia. GATT:in neuvottelujärjestelmä on ollut jokseenkin voimaton 1980-luvulla estämään uusprotektionismin syntyä. Järjestelmä ei tehoa näkymättömiin hallinnollisiin määräyksiin, jotka haittaavat kaupan käyntiä sitä kuitenkaan estämättä. Yleisten kaupan esteiden sijasta on myös pystytetty selektiivisiä toimia, jotka kohdistuvat markkinaosuuksiaan voimakkaasti kasvattavien maiden vientiin. Ns. vapaaehtoiset viennin rajoitussopimukset ovatkin olleet keskeisessä asemassa markkinaosuuksien jakamisessa teräs-, auto- ja elektroniikkateollisuudessa. Sopimuksilla on järkeistetty tukipalkkioitten käyttöä ja purettu ylituotantokapasiteettia. Uusien kaupan esteiden avulla on siten luotu perustaa myöhemmälle vapaalle kaupalle, joka voisi toimia normaaleiden taloudellisten kriteereiden varassa. Jos uudet toimet eivät ole pitkään voimassa, niitä ei voida pitää järin haitallisina maailmankaupan kehittymiselle.
